Hyvää yötä, isä (2003)
Juhana herää hätkähtäen puhelimen piipitykseen työpöydällään. Valo kivistää silmiä ja kaiken lävistävä ääni tunkee pään sisälle.
Aluksi Juhana ei ymmärrä mitään. Sisko ei koskaan soita hänelle. Sisko ei kuulosta tältä. Perheasiat kuuluu hoitaa yhteisellä päivällisellä kerran kuukaudessa. Puhelimessa ei saa sopertaa.
- Kuulitko sinä mitä sanoin?
Puhelimessa ei saa huutaa eikä olla vihainen.
- Isä on kuollut.
Avokonttorissa ihmiset heräilevät, haukottelevat ja mutisevat unisesti. Tietokoneen ruudunsäästäjä pyörittää väsymättä värikkäitä viivoja mustassa avaruudessa. Ilmastointi hurisee liian kovaa, ja nenä on unen jäljiltä kylmä.
- Selvä.
Yö pääsi taas yllättämään, joku toistelee Juhanan päässä. Kukaan ei ehdi varautua enää. Kaikki on yön syytä. Jotain on tehtävä. Yö tappoi isän. Minä vihaan yötä, miksi ei kukaan tuhoa sitä?
Kello näyttää kahdeksaatoista. Juhana ei ole varma, ovatko he nukkuneet tunnin vai kaksi. Hän ei muista, mitä on tehnyt aikaisemmin tänään. Viereisessä pöydässä Sampo yrittää oikoa rypistyneitä papereitaan. Sampo ei koskaan lähde töistä ennen nollakahta.
Juhana on melko varma, että isä ja äiti kävivät ennen töissä vain päivisin. Illalla he tulivat hakemaan Juhanan päiväkodista, perhe söi ja katseli televisiota yhdessä, ja sen jälkeen Juhanan täytyi mennä nukkumaan. Sama toistui joka päivä.
Juhana melkein näkee silmiensä edessä päiväkodin pihan. Keinut heiluvat, ja valo on kummallisen vaaleaa ja kirkasta.
- Täytyy mennä, isä on kuollut, Juhana toteaa Sampolle eikä jää odottamaan tämän säikähtänyttä katsetta.
- Isä on kuollut. Isä on kuollut.
Maailma muuttui, vaikka isä ei ollut sitä koskaan halunnut. Juhanasta isän vastahakoisuus oli ollut kummallista, sillä hän ei kunnolla muistanut aikaa ennen päivänvalolamppuja. Kaikki toimi hyvin, joten isän itsepäisyydelle oli helppo nauraa.
Itse asiassa Juhana oli yli kymmenvuotias ennen kuin hän ymmärsi, mitä isä tarkoitti mutistessaan, että yöllä oli nukkumisen ja päivällä töiden aika. Hän ymmärsi, että ennen puolet vuorokaudesta oli ollut hiljaista aikaa.
Vanhusten vastalauseet kompastuivat kai silloin nuoren työväestön vaatimuksiin. "Valinnanvapaus ja oma elämänrytmi turvattava tulevaisuudessakin", mainostavat puolueet yhä vaalilauseissaan. Juhana pinnistelee muistaakseen, onko kukaan koskaan julkisesti vastustanut nykyaikaista rytmiä. Ketään ei tule mieleen.
Siitä lähtien, kun päivänvalolamput yleistyivät, ihmisillä on ollut enemmän vapaa-aikaa, enemmän aikaa työntekoon, ja he ovat ansainneet enemmän. Neljä tai viisi tuntia unta riittää jokaiselle, ja lamppujen ansiosta työtehokkuus nousee maksimiinsa piakkoin heräämisen jälkeen. Kuka siitä haluaisi luopua?
Lisäksi nyt, kun ylityön käsitettä ei enää ole, lähes kuka tahansa voi halutessaan ensin työskennellä vuorokauden ja sitten nukkua toisen. Toiset taas tekevät mielellään työtä muutaman tunnin pätkissä. Kaupat, huoltamot ja virastot pitävät oviaan auki läpi yön. Koulujen opetus on nykyisin paljon yksilöllisempää, kun kaikki oppilaat eivät ole paikalla yhtä aikaa. Lamput takaavat kaikille saman valon.
- Ennen vanhaan valtion määräämän järjestyksen on täytynyt olla hirveää diktatuuria, kahvipöydissä toisinaan päivitellään.
Lapsena Juhanakin joutui kuuntelemaan isän tarinoita pitkistä ja pimeistä talviöistä. Uuden sukupolven mielessä kertomukset ovat saaneet myyttisen merkityksen. Isovanhemmat nähdään pimeyden läpi tiensä taistelleina sankareina, ja nuoria kehotetaan olemaan heille kiitollisia helposta elämästään.
- Tule tule hyvä yö, älä tule paha yö, älä tule liian aikaisin, Juhana riimittelee tyhjälle kadulle.
Kuolleiden ihmisten sielut syttyvät tähdiksi taivaalle. Juhana yrittää tähyillä valtavien valaisimien ohi taivasta, mutta on vaikea erottaa, onko se vaalea vai tumma, koska lamput kirkastavat koko kaupunkimaiseman.
Harvaa kiinnostaa enää taivas tai aurinko, koska kaupungissa on jatkuvasti päivä. Yö tulee, kun on tullakseen, ja lähtee, kun haluaa. Jo vuosia kaikki ovat malttamattomasti odottaneet uuden tyypin lamppujen valmistumista markkinoille. Ne poistaisivat viimeisenkin ongelman: nukahtelun yön tullessa.
***
Yö jättää isän hautajaiset rauhaan. Juhana pureskelee salaattia äidin keittiössä ja miettii, miltä olisi näyttänyt, jos koko hautajaisseurue olisi torkahtanut haudan äärelle tai kahvipöytään. Sisko katsoo häntä kummasti.
Juhana ei ole aikoihin nukkunut vanhassa huoneessaan. Häntä väsyttää, mutta unesta, saatika yöstä, ei ole tietoakaan.
Tutusta sängystä tulee omituinen lämmin tunne. Juhanaa vaivaa muisto, jossa isä herättää hänet kesken unien. Pienestä Juhanasta on jännittävää hiipiä portaita alas äidin nukkuessa.
Kotona on vaivaantunutta. Kukaan ei itke, mutta tavallisista asioista puhutaan tavallisella äänensävyllä.
Äiti ja sisko ovat samaa mieltä siitä, että tilanne on viime aikoina pahentunut. Aiemmin yö vaikutti saapuvan kerran vuorokaudessa ja niin hitaasti, että ehti etsiä nukkumapaikan ennen kuin uni valtasi kehon. Nyttemmin yö yllättää nopeasti ja usein.
Juhana haluaa lähteä takaisin omaan asuntoonsa ja töihin. Äidin luona on turvallista, mutta isän lisäksi puuttuu jotakin muuta. On muistoja, joista hän ei saa kiinni, ja tunteita, jotka ovat hävinneet kauan sitten.
***
Muisto pimeästä portaikosta ja isän pehmeistä askelista vaivaa Juhanaa vielä kuukausien kuluttua. Hänellä on aikaa miettiä lapsuuttaan, sillä töissä käyminen ei huvita. Yhä useammin ja nopeammin saapuva yö häiritsee kaikkea toimintaa.
Helpointa on jäädä omalle sohvalle katsomaan videoita. Juhana yrittää tehdä huoneestaan mahdollisimman hämärän, koska se tuntuu jotenkin rauhoittavalta.
Ei kestä kauan, ennen kuin media huomaa tilaisuutensa. " TUOTTAVUUS LASKENUT - nukahtelu haittaa työntekoa", etusivun otsikko rummuttaa. Juttu antaa taustatueksi lukuisia numeroita, jotka todistelevat tehokkuutta ja talouden tilaa nyt ja kaksi vuotta sitten.
"Vaaratilanteet lisääntyneet sata prosenttia", kohutaan seuraavana päivänä. Iltapäivälehdet painavat kuvia äkillisen yön aiheuttamista ketjukolareista ja tulipaloista. Ihmisiä kielletään menemästä uimaan, ajamasta autoa ja laittamasta ruokaa.
Vasta nyt ihmiset alkavat kysellä, miksi yö käyttäytyy niin arvaamattomasti. Johtajat ja tiedemiehet pudistelevat päitään, kunnes pieni ryhmä maailman laidalta uskaltaa avata suunsa. Valosaaste, se ilmoittaa. Päivänvalolamput ovat vakavasti vahingoittaneet maapallon valotasapainoa, joten luonnollinen vuorokausirytmi on mennyt sekaisin. Ihmiskehot ovat evoluution myötä kytkeytyneet yön ja päivän vaihteluun niin vahvasti, että ne pyrkivät nukkumaan aina yön koittaessa. Ainoa ratkaisu ongelmaan on poistaa kaikki keinovalo muutamaksi vuodeksi, jotta luonnon tasapaino voi hitaasti palautua ennalleen.
- Emme voi olla varmoja, että tutkimukset pitävät paikkansa, koska kaikki laitokset eivät vahvista tuloksia. Kyse voi olla luonnollisista kiertoradan muutoksista, pääministeri siteeraa televisiopuheessaan. - On liian suuri riski kytkeä valot pois päältä, sillä maamme talous ei kestä tuotannon romahtamista.
Juhana havahtuu sängyssään. Hän on pitkästä aikaa nähnyt unta. Unessa Juhana ja isä ovat pimeässä ja tuulisessa paikassa, joka tuntuu kohoavan korkealle. Juhanaa ei silti pelota, vaan maailma on jännittävä ja isän syli lämmin.
- Saturnus, Andromeda, Iso Karhu.
Putkeen katsominen on kuin kurkistaisi toiseen maailmaan. Kirkas kuu luo selviä varjoja, vaikka on vasta puolikas.
Höpsö isä. Vanhus oli kuin olikin oikeassa, pimeyttä ja oikeaa yötä tarvitaan sittenkin.
Nyt kun Juhana muistaa lapsuuden illat ja yöt, päätöksen tekeminen on nopeaa. Hän haluaa nähdä tähdet ja auringonlaskun sekä kuun irvistävät kasvot. Hän tahtoo kokea tuhansien kuolleiden sielujen katseen.
- Siellähän asuvat vain sudet ja karhut, hullut ja vanhukset, sisko tyrmää Juhanan aikomuksen.
- Hyvä niin. Sano äidille, että soitan, jos linjat toimivat.
Juhana ei ole varma, miten kaupungista pääsee pois, mutta lähtee silti kävelemään linja-autoasemaa kohti. Laukussaan hänellä on vaatekaapin sisältö ja komeron perältä löytynyt taskulamppu.
Juhanaa naurattaa, kun hän ajattelee pomoa lukemassa sähköpostiaan. "En tule enää töihin. Lähden etsimään pimeyttä maalle setäni luokse. Jään luultavasti sinne asumaan. Hyvää jatkoa. Juhana."
Pisaroi vettä. Juhana siristää silmiään ja kuvittelee märkinä kiiltelevät autojen valot pudonneiksi tähdiksi.
© Päivi Hotokka
