Nuor' Kaarina, Kuussalon kukkainen
Niin kertoi mummoni kerta
Oli immyt tuuheatukkainen
Taru uhkuu syyttömän verta.

Tuon kauniin Kaarinan seudullaan
Moni alkoi noidaksi luulla
Niin loitsi hän miehet katseellaan
Taru neidon on rattoisa kuulla.

Hovin aatelisknaapeista uljain, Klaas
Näki impyen messussa kerta
Hän katsoi neittä ja katsoi taas
Taru neidon on rattoisa kuulla.

Klaas ratsasti kirkolta Kuussalohon
Ken ois sitä saattanut luulla!
Hän aneli immyttä aviohon
Taru neidon on rattoisa kuulla.

Isä knaapin tästä on vimmainen:
"Peri poikani noidan merta
Mutt' noidan saatan mä syytteeseen
Rikos tahraa aatelisverta!"

Niin Kaarina noitana tuomittiin
Ken vois sitä tehdyksi luulla
Hän Kalmankankaalla mestattiin
Taru neidon on kauhea kuulla.

Ja mestauspaadella Kaarina huus
Avuks taivasta, maata ja merta:
"Oi salliman vallat, mik' onnettomuus!
Te vaaditte syytöntä verta!"

"Niin totta kuin mieleni puhdas on",
Hän parkaisi kurjalla suulla:
"Tää paasi mun vertani vuotakohon!"
Taru neidon on kauhea kuulla.

Mut pyövelin paasi se paikan sai
Kivikirkon seinähän kerta
Punapaatosen siin' olet nähnyt kai
Yhä vuotaa se Kaarinan verta.

Hovin aatelisknaapeista uljain,
Klaas, näki impyen messussa kerta.

Niin Kaarina noitana tuomittiin,
ken vois sitä tehdyksi luulla?

Takaisin

© Päivi Hotokka