Keskiviikko, Kenmare
Tällä kertaa olosuhteet liftaamiselle ovat hyvät. Kaupungista pois päin on vielä kuuden aikaan illalla paljon liikennettä ja tien toisella puolella on huoltoasema, jos nälkä yllättää.
Asemapaikkamme ei kuitenkaan ole täydellinen, koska osa liikenteestä valuu ohi huoltoaseman pihan läpi. Päätämme siirtyä seuraavan risteyksen taakse.
Kun olemme nostaneet rinkat selkäämme, takaamme tulevasta autosta huikataan: "Tarvitsetteko kyytiä?"
Ahtaudumme pieneen henkilöautoon mummon, äidin ja pojan seuraksi. Ratin takana istuva äiti ajaa varovasti yhä mutkaisempaa tietä ja juttelee hassuja. Poika tahtoo tietää, mitä kieliä puhumme, mitkä ovat Suomen vientituotteita ja kuka voitti kansalaissodan. Mummo on varautunut, kunnes kuulee, ettei Jaakko pidä oluesta. "Se onkin oikein se!"
Mummo ja äiti kinastelevat, onko oikein, että söpöistä karitsoista tehdään karitsanpaistia. Auto pysäytetään hetkeksi, jotta ehdimme ihastella henkeäsalpaavia vuoristomaisemia. Saamme kyydin Killarneyn linja-autoasemalle asti ja ehdimme mainiosti Traleehin menevään bussiin.
Torstai, Galway
Kun olemme istuneet bussissa koko päivän, tekee hyvää päästä liftaamaan välillä. Joudumme kuitenkin kävelemään yltyvässä sateessa melko kauan, ennen kuin löydämme oikean kaupungista pois johtavan tien.
Sade ei tunnu laantuvan ja kaupunki alkaa vaikuttaa kolkolta. Siksipä haluammekin yöksi pois sieltä. Aikaa kuluu ja meille tulee kylmä. Jopa mieltä lämmittävät ystävälliset eleet unohtuvat ohi ajavilta ihmisiltä, kun he kiiruhtavat koteihinsa.
Päätämme kokeilla uutta taktiikkaa: painaudumme lähekkäin ja yritämme näyttää mahdollisimman märiltä, viluisilta ja surullisilta.
Kaksi miestä mustassa autossa heltyvät. Kun olemme asetelleet itsemme takapenkille, he toteavat, että sateella onkin vaikea saada kyytiä, koska ihmiset eivät halua märkiä ihmisiä autoonsa. He tietävät, koska ovat itsekin liftanneet.
Miehet puhuvat keskenään matalalla äänellä, enkä saa selvää heidän keskustelustaan. Yritän tarkkailla heidän ilmeistään, milloin sanat on tarkoitetttu meille. Takapenkillä ja jalkatilassa lojuu papereita, karttoja ja kameran objektiiveja. Koetan arvata, minne miehet ovat matkalla ja miksi. Veikkaan heidän olevan lintubongareita.
Isäntämme ovat matkalla ainoastaan Headfordiin, mutta päättävät viedä meidät perille Congiin asti, joka on noin tuplasti kauempana.
© Päivi Hotokka
|
