Pako (2001)

Käperryn taas pieneksi sykkyräksi kädet itseni ympärillä ja toivon kaiken helpommaksi. Jään tähän, ole kiltti ja anna minun.

Älä tule lähemmäksi, älä katso minuun, älä vaadi minulta mitään. Hengitä, jotta tiedän että olet siinä. Kuuntele.

Hetkeksi kaikki kutistuu yhteen särkevän kirkkaaseen neonvaloon ja katoaa kun suljen silmät. Tässä, kaikki mitä tarvitsen, kaikki se mitä en koskaan tiennyt haluavani.

Jos olen aivan hiljaa, liikkumatta, voi olla että unohdun. Voi olla että unohdan. Voi olla että joskus vielä saan jostakin kiinni.

Ole kiltti ja anna minun.

 

© Päivi Hotokka