Sysiyö (1998)

Sysiyössä,
kun metsä henkäilee
pakkastuulta
ja todellista ovat vain
ajatukset ja ratsun liike,
matkaavat
kaksi väsymätöntä
kohti aamua, kohti suojaa.

Yö palanen avaruutta,
metsä synkeä uni,
tie vain varjo turvan alla,
mutta askel on ripeä, vakaa.

Häivähdyksessä kuunvaloa
höyrypilvi
ja kiiltävät kuolaimet,
tänä yönä
vain luottamus merkitsee,
kun vaeltavat
mies ja hevonen,
nuo tähtien lapset.

 

© Päivi Hotokka