Todellinen uni (1999)

Nightswimming deserves a quiet night.
I'm not sure all these people understand.
It's not like years ago,
The fear of getting caught,
Of recklessness and water.
They cannot see me naked.
These things, they go away,
Replaced by everyday.
- R.E.M.

Elokuun yö on musta ja vesi viileää kuin pitkään nukkujaa odottaneet lakanat. Kaksi ihmistä, minä ja hän, kietoutuvat toisiinsa, ja järvi syleilee heitä samanlaisella rakkaudella. Yö katsoo heitä, hymyilee hiukan ja paljastaa kasvojensa koko kirkkauden. Ei ihmiskunta koskaan irtautunut luonnosta, sillä siinä minä olen, yhtä alasti kuin ahvenet ja kaislankorret, osana niin vettä kuin tähtitaivastakin.

Niin kuin laulun tekijä minä istun sisällä talon suojassa ja ihmettelen, minne kesän viimeinen hetki on kadonnut. Juuri äsken ikuisuus oli tässä: pimeä ranta, ihon lämpö ja kuiskaukset. Ojennan kättäni, mutta en yletä, en voi tarrata siihen, sillä muisto on vain unikuva kerran todellisesta elämästä.

Järven selältä kohti lipuva tulipiste herättää primitiivisen pelon. Tuntematon saa sydämen hätääntymään, säikähdys rikkoo harmonian ja äkkiä tuuli on kylmä märällä iholla, vesi tuntuu vieraalta elementiltä. Käsi kädessä kaislarannan Aatami ja Eeva kahlaavat rantaan, kääntävät selkänsä aalloille. Ravustajat jäävät yksin elokuun paratiisiin.

Minä odotan kesää niin kuin yksinäinen odottaa iltaa: uni vie hetkeksi kaipuun pois. Odotan toistuvaksi kaunista unta, jonka näin edellisenä yönä. Jossakin mieleni syvyydessä tiedän kuitenkin totuudeksi, että uni on vain hetken kuvitelma, jota ei milloinkaan saa takaisin samanlaisena. Yö voi tarjota paratiisin sijasta kaipuuta pahemman painajaisen.

Nightswimming, remembering that night.
September is coming soon.

 

© Päivi Hotokka

Kirjoitettu Alkio-opistossa Leena Ritvasen asiaproosan kurssille keväällä 1999.